Vuosi 2021 on lopuillaan ja.., no, kuten huomaa, en ole oppinut pitämään blogia. Mutta päivitetään tätä nyt pitkästä aikaa.
Olen nyt tubettamisesta lomalla, ja syystä… Olen hätäillyt, tehnyt amatöörin virheitä ja vaatinut itseltäni jopa liikoja. Olen kuvitellut itsestäni enemmän kuin mitä olen ja mihin pystyn. Ja tuo kaikki, etenkin tekemäni virheet, kaduttaa mua suuresti. Minusta tuntuu, etten osaisi tehdä mitään oikein. Vaikka videoissa on mukana onnistumisiakin. Mutta yksi ongelmistani on, että takerrun epäonnistumisiin. Vaikka niiden pitäisi olla oppitunti: ”Aa, tuolloin mulla kävi noin. No, nyt tiedän, miksi noin kävi, niin pystyn olemaan tuon suhteen jatkossa tarkempi.”
Miten suhtaudun tapahtuneisiin virheisiini: ”Ei hitto! Töpeksin noinkin pahasti tuolloin…että pitikin olla noin amatööri…”
Joo, en hoksaa kaikkea välttämättä juuri sillä hetkellä ja luulen asian menevän oikein ja ”PAM!” ns. ”katastrofi” on valmis. Ja tajuan mokani viikon-kuukauden-pidemmän ajan päästä.
Tähtään mahdollisimman priimaan, ammattimaiseen lopputulokseen ja sellainen on todella haasteellista tehdä, jollei jopa mahdotonta. Katson muita tubettajia ja heillä näyttää syntyvän pelkästään loistokkaita videoita. Sekään ei välttämättä ole niin. Heidän videonsa ovat loistavia heidän omasta näkökulmastaan.
Omista virheistäni mulla on jäätävästi opittavaa ja menee todella paljon aikaa, ennen kuin opin huolellisemmaksi. Tästä tekee haasteellisemman se seikka, että olen yksin vastuussa videoistani. Ja kun en ole tehnyt tarpeeksi huolellista tutkimustyötä ja kukaan ei tarkista videotani, ni mahdollinen ”katastrofi” on valmis.
Mulle on kyllä sanottu, että apua voi kysyä. Mutten viitsi jatkuvasti olla kysymässä joltakulta: ”onko tässä kaikki tärkeät asiat?”, ”Onko tämä asia järkevässä muodossa?”, ”Miltä tää video nyt näyttää?”. Miksen viitsi kysyä? Koska heillä on omakin elämä: mahdollisesti työt, omat harrastukset, omat projektit, ym.
Mulle hädin tuskin koskaan sanotaan palautteena, että ”tuota voisit kehittää” tai ”tuon ois voinut tehdä toisella tavalla, kuten…”. Ja siten oletan videon olevan ok, vaikkei välttämättä ole.
Että kyllä, tällä hetkellä ruoskin itseäni virheistäni, jotka eivät ole edes haudan vakavia… Koska mulla on perfektionismin luonne.
Olen nyt myös huomannut itsessäni, että en välttämättä osaa reagoida tilanteissa, joissa voi olla mahdollisesti vaaran tekijöitä.
Otan vaikka esimerkkinä tällaisen kuvitteellisen tilanteen, että olisin pyöräilemässä kavereiden kanssa kaupungilla talvella. Yksi kavereistani menee mun ja kahden muun kaverin edellä suojatielle ylittäen autotietä. Hän taluttaa pyöräänsä ja viestittää jollekulle ja auto on tulossa. Autoilija huomaa hänet täpärästi ja alkaa jarruttaa, joka tapahtuu liian myöhään. Huudan kaverilleni, että varoo autoa ja hän katsoo muhun kysyen: ”Mitä?”. Jollei hän liikahda, auto törmää häneen, muttei pahasti. Mulla on mahdollisuus pelastaa hänet täpärästi, mutta kysymys kuuluu: Tajuanko tai osaanko reagoida?
Tuossa tilanteessa saattaisin ehkä osata reagoida, jollei kukaan muu ehdi reagoida ensin. Tuossa on myös useita tekijöitä, joiden takia kaverin pelastaminen auton aiheuttamasta kipeästä kyljestä voi epäonnistua. Mutta tuossa tilanteessa pitää osata reagoida.
Joissakin tilanteissa osaan kyllä reagoida järkevästi, mutta en aina. Vaikka tietäisin, miten mun pitää toimia, ni en välttämättä tajua tai osaa toimia siten kuin kyseisellä hetkellä pitää. Ja tämä huolettaa mua… En usko kyseessä olevan välinpitämättömyys, koska tämä asia huolettaa mua. En tiedä mistä tuo johtuu, etten ihan aina osaa toimia oikealla tai järkevällä tavalla välttääkseni kaverille aiheutuvaa mahdollista vahinkoa…
Jos jotain pitää arvata, niin olen todella harvoin sellaisessa tilanteessa, jolloin kaverille voi sattua vahinko ja pitää osata toimia miettimättä sen enempää. Reaktio kyky ja – nopeus ovat kuin lepotilassa…
Jakke 