Korona kevään aikana pääni on lahonut kotiin. Mieliala ollut pahasti maassa, ym. Ystäväni kehottivat mua mennä puhumaan. Toivoin, ettei sille olisi ollut tarvetta kun se ei enää ole tuntunut auttavan.
Lopulta päätin tehdä sen ja nyt se tuntuikin kannattavan. Mua neuvottiin mitä tehdä ja opastettiin minne mennä. Tein niin ja kaikki vaikuttaa lupaavalta.
Lähdin tutustumaan Clubi Talolle ja tutustun siellä oleviin ryhmiin vieläkin. He tosin jäävät kuukauden kesätauolle, mut ainakin tiedän minne suunnata syksyllä. Vaikuttaa juuri siltä paikalta, jota kipeästi tarvitsen.
Keväällä olin siinä mielessä ettei kesä mulle tulekaan, mutta tämän ansiosta mieleni alkaa virkistyä. Tekemistäkin kesäksi on, ettei sen puutetta tarvi pelätä.
Olen nyt ottamassa uuden askeleen eteenpäin ja opettelen päästämään irti menneistä. En pidä asioiden suhteen kiirettä, niiden on tapahduttava omalla painollaan. Tottakai menneet edelleen vaivaavat mua vielä pitkään. Kaiken paskan päättymisestä ei ole vielä vuotta kauempaa, joten vasta tapahtunutta.