Nyt tuli huomattua keskittymisen tärkeys, vaikka siitä onkin sanottu aikaisemminkin. Kokemus on silti paras ja välttämätön opettaja.
Osallistuin kuvaamaan livestriimikeikkoja koululla, jotta saisin syyn käydä siellä. Kaikki kyseiset keikat menivät tosi hyvin. Viimeisin vähän takkuili, ei sentään pahasti. Tekniikassa oli omaa hankaluutta, kun kuva pätki välillä. Ohjelmat myös tuntuivat elävän vaihteeksi omaa elämäänsä, mutta ne saatiin korjattua ennen lähetystä.
Läpimeno sujui kokonaisuudessaan hyvin, paitsi että sähläsin yhdessä kohdassa. En tosin muista kyseistä kohtaa, mutta lähdin hakemaan uutta tarjottavaa kuvaa ja unohdin että kamerani oli se lähettävä sillä hetkellä. Keskittymiseni herpaantu kyseisellä hetkellä ja sen jälkeen kuuntelin tarkkaan, mikä kameroista lähettää. Loppu läpimenosta sujui loistavasti ja tarvitsin kahvia.
On livestriim-aika ja olemme asemissa. Kaikki on niinkuin pitääkin ja lähetys voi alkaa. Kaikki sujuu loistavasti, kunnes alussa mokaan (taas). Mulla on esiintyjästä lähikuva ja alan ottaa kuvaa ulos, tarkoituksenani lähteä hakemaan uutta kuvaa. Ohjaamosta kuuluu: ”Ja me olemme kolmoskamerassa.”. Irrotan käteni äkkiä kameran rullasta ja totean itsemielessä: ”Voi v**tu!”. Keskittymiseni oli herpaantunut taas, mutta ei auttanut itku markkinoilla. Työ on vietävä maaliin ja skarppaan. Kuuntelen tarkasti, mikä kamera on lähettävä ja haen tarjottavaa kuvaa.
Loppulähetys menee loistavasti ja opettaja/juontaja mokaa lopussa, kun ei esittänytkään kiitoksiaan. Hän kiitti kuitenkin henk. kohtasesti jälkeenpäin. Onneksi oma mokani ei ollut pahempi, mutta jossainmäärin hävetti.
Jakke 