Huomaa, että olen ottanut oppia elokuvista ja sarjoista.
”Ai missä mielessä?”
Siinä mielessä, etten jätä ystäviäni pulaan.
Nimittäin, olen tässä nyt muutaman kuukauden auttanut ystävääni, kun hänellä on vaikeaa. Olen auttanut häntä kaikessa, missä olen kyennyt. Ja itseasiassa, olen auttanut niinkin paljon, että olen uupunut. Ja auttanut lisää. En ole piitannut, olenko väsynyt vai en.
Miksi näin?
Syytä ei välttämättä kukaan ymmärrä tai jos ymmärtää, ni hyvin harvat. Syyt ovat myöskin henk. kohtasia, mutta ne mitä aijon nostaa esille:
- Ei ”jakseta” auttaa.
- Sillä on merkitystä
Sanotaan kavereille: ”Jos tarvit apua, ni pyydä vaan.” Okei, noh, se hetki tulee. Kuuluukin vastaus: ”En mä ny jaksa.”
Miksi tarjota itseään auttamaan, jos ei aijo pysyä sanojensa takana? Ainoat hyväksyttävät esimerkkisyyt, jolloin ei pääse auttamaan ovat: työt, sairaana, usean sadan kilometrin välimatka. Jotkin sovitut kahvitteluhetketkin voi siirtää toiselle päivälle.
Mulle on suurtakin väliä, että autetaan toista kun hän sitä tosissaan tarvii. Se nostattaa auttajan arvoa ihmisenä ja autettavalle tunteen, että välitetään. Ihmiset ovat mielestäni liiankin välinpitämättömiä, mut jokaisella on oma näkemyksensä asiasta.
Elän täysin Kultaisen säännön mukaan ja Fast and Furiousta lainatakseni: ”Family don’t end in blood.”
Ottaen huomioon tämä biisini:
Mikä siinä sitten on, ettei lähimmäisiä välitetä auttaa?? Kuvitellaanko olevansa toisen yläpuolella, ettei tarvitse vaivautua?? Siinä mielessä ihmiset eivät näe nokkaansa pidemmälle. Ja sitten riitautuvat, kun eivät kykene myöntämään tosiasioita itsestään. Tämä hukkaa tyhjää energiaa, kun saman vaivan voisi käyttää fiksumminkin.
Jakke 