Luulin ja tuntui uuden alun olevan vuoden vaihteessa, mutta uusi alka taitaakin olla nyt. Vuoden vaihtuessa asiat PITI mennä paremmin, mutta kaikki synkkenikin. Eräs virus, jonka nimeä en enää jaksa mainita, teki tuhonsa ja siirsi osan tapahtumista ja osan peru. Unohtamatta, että jouduimme karanteeniin ja tappoi valitettavasti useita.
Mulle tää on raskainta aikaa henkisesti… Jos uskoisin ”kirouksiin”, nyt mun olisi tai on (kumpi ilmaisumuoto sopii paremmin) opittava elämään sen kanssa. Olen aina miettinyt, mikä mussa on vikana, kun seurani ei kelpaa kelleen. Todellisuudessa vika ei ole mussa, vaan heissä, jotka pilasivat elämäni. Jotka valehtelivat minusta, että minut jätettiin yksin. Ihmetyttää myös, miksi mua kartetaan edelleen, vaikkeivät menneisyyttäni tiedäkään. Tietävät minut vain youtuben kautta, jos tietävät, ja sitäkin kautta vain pinnallisesti.
Nyt kun ihmisten ilmoille ei saa mennä/ei saisi mennä, että olla lähimmäisiin yhteyksissä. Tässä yhteydessä todellisuus vetää mua pataan, koska mun pitäisi olla AINA kaikkiin yhteydes ja jonkin verran olenkin. Kääntöpuoli tässä on se, ettei se toimi toisinpäin. Ihankuin kukaan ei muistaisi olemassaoloani ja se satuttaa mua aina suuresti. Välillä väkisin mietin ”Mitä vittua teen täällä?”, mutta kun tänne oon syntynyt, haluan ja yritän käyttää aikani hyvin. Ainahan voisin päättää päiväni tähänkin, mutten voi tuottaa sitä suurta surua vanhemmilleni tai muillekaan läheisilleni. Päivänsä päättäminen EI KOSKAAN ole mikään ratkaisu ja surettaa suuresti niiden puolesta jotka kyseiseen ratkaisuun päätyvät…
Olen aina tehnyt kaikkeni päästäkseni yli yksinäisyydestäni, mutta olen tainnut epäonnistua ja mun on hyväksyttävä tämä puoli itsestäni. Tää on mulle todella raskasta, mut mun on opittava elämään tämän kanssa. Olen tästä lähimmäisilleni puhunut muutamia kertoja ILMAN mitään vaikutusta, ihankuin eivät vaan ymmärtäisikään mua. Ovat vaan: ”Juu, okei. Kerro toki lisää.”, ja tuonkin samoin kuin arkipäivän jutun suhteen, jota kerrotaan ohimennen. Olen kiltti ja TODELLA hyväsydämminen ihminen, mutta kokemani jälkeen osittain vihaan itseäni tuon takia. Toivottavasti pystyisin edes auttamaan jotakuta muita…hetki, olen onnistunut siinä tosin jo. Pieninkin onnistuminen lasketaan.
Jakke 